Lomalukemisena Tuhon siemenet, osa 1

Dekkarien välissä olen lukenut lomalukemiseksi 30 vuotta aivosairauksia hoitaneen neurologi ja ravintotieteilijä David Perlmutterin kirjan Grain Brain (suomennettuna Tuhon siemenet). Perlmutter kiepsauttaa kirjassaan perinteisen ruokapyramidimme ylösalaisin. Hän väittää, että terveellisiksi mielletyt hiilihydraatit, kuten täysjyväviljat, ovat haitallisia aivoille. Rasvoja ja kolesterolia sen sijaan ei kirjoittajan mukaan kannata pelätä, sillä aivot tarvitsevat kumpaakin toimiakseen hyvin.
Perlmutter on kirjoittanut useamman kirjan aivosairauksista, mutta huomasi, ettei suurta yleisöä paljoakaan kiinnosta asiallinen kirjan nimi tai aivoterveysinfo. Tästä viisastuneena hän päätti antaa uusimmalle kirjalleen niin myyvän nimen, että se herättäisi taatusti huomiota - ja onnistui. 

Muistisairaudet lisääntyvät kaiken aikaa ja maailmanlaajuisesti. Suomi on kärkisijalla katsottaessa kuolleisuustilastoja dementian ja alzheimerin taudin osalta. Miksi? On liian helppoa syyttää tilanteesta vain ihmisten eliniän nousua. Perlmutterin mukaan ainakin korkea verensokeri, runsas hiilihydraattien syönti, vähärasvainen ruokavalio ja ravinnon gluteiini ovat osasyyllisiä muistisairauksien syntyyn. 

Kuvitteletko, että ikä tuo mukanaan kognitiivista heikkenemistä ja se on väistämätön osa vanhentumista, kysyy Perlmutter. Aivoista noin 70% on rasvaa, ja tärkeimmät ”aivovitamiinit” ovat rasvaliukoisia (A, D, E, K). Mikään ihmiskehossa ei toimi optimaalisesti ilman rasvaa, neurologi sanoo, jokainen solu kehossa tarvitsee tyydyttynyttä rasvaa, ja ongelmia tulee, jos alat rajoittaa tyydyttyneen rasvan saantia ruokavaliossa. Esi-isämme söivät 75% rasvaa, 20% proteiinia ja vain 5% hiilihydraatteja. Nykyihmiset syövät 60% hiilihydraatteja, 20% rasvaa ja proteiinia. Ihmisen kehoa ei ole suunniteltu kestämään nykyistä hiilihydraattipommitusta, ja tämän takia useat neurologiset häiriöt ja taudit ovat kasvussa. Perlmutter kutsuu alzheimeria ns. kolmanneksi diabetekseksi.

Neurologi Perlmutter kertoo kirjassaan mm. Framinghamin sydänterveystutkimuksesta. Vuonna 1948 alkanut tutkimus kokosi Framinghamin kaupungista 5209 30-62-vuotiasta koehenkilöä, joista kukaan ei ollut vielä saanut sydänkohtausta eikä minkäänlaisia oireita sydän- ja verisuonitaudista. Myöhemmin tutkimus laajentui kattamaan alkuperäisen ryhmän jälkeläisiä usean sukupolven verran.

2000-luvun puolivälissä tutkijat alkoivat tutkia kolesterolimäärän suhdetta kognitiiviseen suorituskykyyn. He valitsivat alkuperäisestä ryhmästä 789 miestä ja 1105 naista. Kukaan heistä ei ollut tutkimuksen alkaessa sairastunut dementiaan tai saanut aivohalvausta. Ryhmää tarkkailtiin 16-18 vuotta. Neljän-kuuden vuoden välein heillä testattiin kognitiivisia kykyjä, kuten muistia, oppimista, käsitteenmuodostusta, tarkkaavaisuutta, abstraktia päättelyä ja järjestelykykyä, ominaisuuksia, jotka Alzheimerin tautia sairastavilla heikkenevät. 

Vuonna 2005 julkaistiin tutkimusraportti, jonka mukaan kokonaiskolesterolin määrällä todettiin olevan merkittävä positiivinen ja lineaarinen suhde koehenkilöiden ilmaisu- ja keskittymiskykyyn, tarkkaavaisuuteen, abstraktiin päättelyyn ja lukuisten kognitiivisten toimintojen muodostamaan joukkoon. Lisäksi todettiin, että koehenkilöt, joiden kokonaiskolesteroli on ”tavoitteenmukainen” (alle 5 mmol/l),  suoriutuivat heikommin kuin ne, joiden kokonaiskolesteroli oli joko lähellä kohonnutta (yli 5 mmol/l) tai kohonnut (yli 6 mmol/l). Johtopäätös siis oli, että ne, joiden kokonaiskolesteroli oli korkea, pärjäsivät paremmin kuin ne, joilla se oli matalampi. Kolesteroli näyttää siis tutkimuksen mukaan suojelevan aivoja. 

Toisen tutkimuksen mukaan statiinit voivat heikentää aivotoimintaa ja lisätä sydäntautiriskiä. Syy on yksinkertainen: aivojen hyvinvointi edellyttää kolesterolia. Kolesteroli on ravintoaine, jonka merkitys aivojen hermotoiminnalle on keskeinen, ja sillä on perustavanlaatuinen merkitys soluseinämän rakennusaineena. Kolesteroli toimii antioksidanttina ja aivojen toimintaa tukevien D-vitamiinien kaltaisten ainesten esimuotona. Tärkein kolesterolin tehtävistä on toimia aivosolujen polttoaineena. 

Kirja on mielenkiintoinen mutta käytännönläheinen. Jatkan lähipäivinä kertomalla, mitä Perlmutter sanoo kirjassaan viljoista, gluteiinista ja tulehduksesta. Parhaimman käsityksen aiheesta saat tietenkin itse lukemalla koko ruokapyramidia ravistelevan kirjan! Jonottamaan sitä kyllä kirjastossa joutuu.