Positiivinen haaste

Kun hetki sitten menin keittiöön etsimään syötävää, pojat sanoivat leiponeensa minulle leivän. En ensin ollut uskoa, mutta kun katsoin uuniin - totta, siellä oli leipävuoka paistumassa. Viime aikoina olen saanut ylenpalttisen hyvää kohtelua.
Olin menneellä viikolla ammattiopistolla työpaikkaohjaajakoulutuksessa, ja meille oli tilattu kahvit Pullapuotiin. Siellä otin höyryävän kahvikupin käteeni kuten toisetkin, mutta yritin huomaamattomasti sivuuttaa kauniisti koristellut leivokset. Kun hetken päästä puhuttiin tarjoilun tilaamisesta seuraavaan koulutuspäivään, sanoin, että minulle ei tarvitse tilata muuta kuin kahvia. Nyt pullapuodin pitäjä, alan opettaja, havahtui ja kysyi, mitä en voi syödä tai millaisesta tarjoilusta haluaisin nauttia. Kun sitten kerroin, etten syö viljaa enkä sokeria, hän otti muistiinpanovälineet esiin ja sanoi, että juuri tällaisia haasteita opiskelijat tarvitsevat. Minulle luvattiin jotain hyvää kahvin kanssa ensi kerraksi - odotan mielenkiinnolla, mitä opiskelijat taikovat. Lämmin kiitos siitä, että sain kokea olevani positiivinen haaste - enkä se hankala vieras.

Resepti äidin yllätysleipään
Ainekset
5 kananmunaa
1,2 dl voisulaa
0,8 dl mantelijauhoja
1 dl kookosjauhoja
1 tl leivinj.
hyppysellinen suolaa
kourallinen pellavan-/auringonkukansiemeniä

Vatkaa kananmunien rakenne rikki ja lisää sula voi joukkoon.  Sekoita kuivat aineet (paitsi pellavansiemenet) keskenään ja lisää siivilän läpi taikinaan. Lopuksi lisää pellavansiemenet.
Laita taikina voideltuun leipävuokaan ja paista 175 asteessa n. 30 minuuttia. Sivele lämpimälle leivälle voita ja nauti kiitollisin mielin teekupposen kanssa!
Poikien leipoma leipä oli niin hyvää, että koirakin vauhkoontui pelkästä tuoksusta.