Jos kokkailisin vain itselleni, pärjäisin hyvin ilman ylimääräistä makeutusta. Suu tottuu nopeasti uuteen makumaailmaan, ja ihminen löytää makeaa sieltä, missä sitä ei aiemmin edes tietänyt olevan. Silloin kun samoja herkkuja ja leivonnaisia syövät tavisruokavaliolla elävät, tulee minun usein lisättyä niihin steviaa tai Karppisokeria (erytritolia).
Steviaa on Suomessa saatavana jauheena, mutta sitä on ylettömän makeutensa takia hankala annostella. Stevia on etelä-amerikkalaisen stevia-pensaan lehdistä tehty, luonnollinen makeutusaine, joka on jopa 100-300 krt makeampaa kuin sokeri. Stevialiuosta on jauhetta helpompaa käyttää. Pieni pullo kestää pitkän aikaa. Yhteen jogurttiannokseen riittää pari kolme tippaa.Tilaan itse stevialiuosta Iherbin verkkokaupasta.
Kun tilaat ensimmäistä kertaa Iherbiltä, käytä koodia IJA883, niin saat 10 dollarin alennuksen ensimmäisestä ostoskoristasi. Muutama juttu on vielä hyvä Iherbiltä tilatessaan tietää, ettei joudu maksamaan tullia. Kerää ostoskoriin max n. 40 dollarin/35 euron edestä tuotteita. Steviapullon lisäksi saat samassa tilauksessa esim. purkin c-vitamiinia ja magnesiumia, jos sellaisia käytät. Hintataso on Suomea halvempi. Valitse kuljetusmuodoksi Globalmail, edullinen vaihtoehto, jonka hinta on vain muutama dollari. Toimitusaika Suomeen on n. 1-4 vk.
Karppisokeri tai Sukrin on erytritolia, joka muistuttaa kidesokeria, mutta on käytännössä kaloriton sokerialkoholi. Se ei imeydy elimistössä, joten se ei vaikuta insuliinin eritykseen. Karppisokeria kannattaa käyttää leivonnaisissa, joiden valmisteluvaiheisiin kuuluu "munasokerivaahdon" tekeminen. Se vaahtoutuu melkein yhtä hyvin kuin tavallinen sokeri. Karppisokeria saa ostaa Suomestakin monista ruokakaupoista. Jos sitä ei ruokakaupassasi ole, varmasti saat kauppiaalta pyytämällä hankittua.
Monille ihmisille tavallinen sokeri aiheuttaa riippuvuutta. Puhutaan hiilihydraatti-intoleranssista. Useamman tutkimuksen mukaan sokeri vapauttaa aivoissa euforisoivia endorfiineja samalla tavalla kuin jotkut lääkkeet ja huumeet. Ehkä tutumpi asia on hammaskarieksen ja sokerin yhteys. Sokerista yhdessä vähärasvaisen ruokavalion kanssa metabolisen oireyhtymän syynä löytyy kasvavaa näyttöä. Runsas hiilihydraattien syönti nostaa insuliinitasoa, mikä johtaa helposti insuliiniresistenssiin. Tutkimukset osoittavat insuliiniresistenssin yhteyden mitä erilaisempiin sairauksiin, diabetekseen, sydänsairauksiin ym. Sokerin tiedetään myös nopeuttavan vanhenemiseen johtavia ilmiöitä.
Syksyn ensimmäinen pakkasyö takana. Suuri yleisö pyytää ohjeita vhh-arjen toteuttamiseen. On kylmästi sanottava, etten halua ketään ohjeistaa. Se, mitä syö ja miten elää, on jokaisen oma valinta. Omasta elämästäni voin kuitenkin kertoa. Niitä reseptejäkin pian jakaa... Suuri syy tämän blogin pitämiseen on se, että vhh-ruokavaliosta lopulta tiedetään kovin vähän. Otsikoihin ja ihmisten puheisiin nousevat ääriesimerkit, kuten monissa muissakin asioissa. Kuinka moni tavis syö tarkalleen ruokavaliosuositusten mukaan? Monenlaisia ääriesimerkkejä löytyy heidänkin joukosta.
Hyvin koostetusta vhh-ruokavaliosta saa yhtä paljon (tai enemmänkin) ravintoaineita kuin tavisruokavaliosta. Kun vertaan tätä nykyistä omaan parinkymmenen vuoden takaiseen ruokavaliooni, voin vain pudistella päätäni. Sanon kuten Tim Noakes: - Jag visste ingenting!
Kaikki, mitä nykyisin lautaselle laitan, on täyttä tavaraa. Mukana ei ole turhaa vatsantäytettä, tärkkelystä. Lähetin viime talvena kahden viikon ruokalistani ravitsemusterapeutille arvioitavaksi. En siksi, että itse epäilisin ruokavalion toimivuutta ja turvallisuutta - vaan siksi, että yhä kuuluu epäilyjä, varoituksia... Sain täyden kympin ravintoaineiden saannista. Ainoa saamani vinkki oli, että voitakin voisi välillä käyttää. Meillä on kyllä voita pöydässä, mutta kun en syö leipää (paitsi joskus vhh-versiota), ei tule sitäkään usein käytettyä. Nokare kukkakaalin päällä tai lämpimien kasvisten seassa on kyllä jees. Oliivi- ja kookosöljyä sen sijaan kuluu paljon.
Toinen syy blogin pitämiseen on se, että tänne saan säilöttyä hyväksi koetut reseptit ja muut liikunta- ja terveysajatukset, joita tähän asti olen heitellyt lähinnä WhatsAppissa.
Näistä jyhkeistä sanoista ja mielipiteistä huolimatta nautiskelen joka suupalasta ja valmistan ruokaa leppoisalla mielellä ja suurella sydämellä!
Olipa mukava lyhyen työpäivän jälkeen suunnata kuntosalille ja sen jälkeen lenkille Figon kanssa. Lihaskuntoa, raitista ilmaa ja endorfiineja! Puun oksalla saatoin melkein nähdä Karvosen variksen, joka silmää nikkasi ja ilahtuen hikkasi: - Tässä minäkin taas alan elää!
Meillä harrastetaan kaikennäköistä liikuntaa, sunnuntaikävelystä kuntosalitreeneihin ja kestävyysliikuntaan. Hiilihydraattitankkauksia emme sen sijaan ole harrastaneet. Mieheni juoksi puolimaratonin aamumunakkaan voimin. Samoilla sapuskoilla lähden itse kuntosalille. Vaikka yleisesti vielä kannustetaan hiilihydraattitankkaukseen, muutakin tietoa nousee esiin. Urheilufysiologian professori ja juoksuguru Tim Noakes tuli tunnetuksi julkaistuaan v. 2003 kirjan Lore of Running, jossa hän vielä vannoi hiilihydraattitankkauksen nimeen. Sittemmin Noakes on muuttanut kantaansa urheilijan ravitsemuksesta täysin. Hän sairastui hyvistä elämäntavoistaan huolimatta diabetekseen ja löysi yllättäen avun VHH-ruokavaliosta. Nyt hän julistaa liikojen hiilihydraattien haitallisuutta, ja opettaa urheilijankin pärjäävän melko pienellä hh-määrällä.
Tutkimuksessa, joka kohdistui kestävyyslajin huippu-urheilijoihin, havaittiin, ettei hyvin vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta ollut urheilijoille haittaa. VHH-ruokavaliota täytyy kuitenkin noudattaa vähintään 6 vk, ennen kuin elimistö sopeutuu muutokseen. Toisaalla on tullut vastaan myös tutkimus, jonka mukaan pitkäaikainen, hyvin pieni hh-saanti saattaisi altistaa aktiiviurheilijan ylikunnolle. Mene ja tiedä! Oma kroppa kertoo. Silloin tällöin saan vastata kysymykseen, vieläkö olen hiilihydraatittomalla dieetillä. Sanottakoon tässäkin, etten ole ollut enkä ole hiilihydraatittomalla, enkä dieetillä. Vähähiilihydraattinen ruokavalio on elämäntapa. Marjoista, kasviksista, juureksista, hapanmaitotuotteista, pähkinöistä, siemenistä, hedelmistä löytyy hyviä hiilihydraatteja! Ainakin keskimäärin pitää paikkaansa sanonta "Terve sielu terveessä ruumiissa."
"Koko päivähän voi olla mansikka
tai lumottu metsä
joka oksalla huilu..."
Kuusitoista vuotta olen elänyt ilman viljaa ja sokeria. En ylenkatso lääkäreiden viisautta, mutta kannatan kokonaisvaltaista terveydenhoitoa. Jo Hippokrates kehotti ihmisiä käyttämään ruokaa lääkkeenään. Se on toiminut monessa. Kuitenkin, olen ehdottomasti nautiskelija! Mikä sen mukavampaa kuin herkutella yksinkertaisella hyvällä ruualla, terveellisillä herkuilla, kun tietää ja tuntee elimistön siitä tykkäävän. Poissa ovat vatsavaivat, närästys, ylipaino, verensokerin heittelyt... Joka oksalla huilu soi!
Kyseenalaistan toisinaan vanhoja totuuksia, ruokavalio- ja käypähoitosuosituksia. Omat ja läheisten kokemukset menevät niiden edelle, samalla kun lukuisat tutkimustulokset eri puolilta maailmaa avartavat näköaloja. Olen intohimoinen itseopiskelija. Tule kanssani kulkemaan, lumotussa metsässä. Ihmetellään elämää ja sen ilmiöitä yhdessä!
