Liikunta ja vhh

Olipa mukava lyhyen työpäivän jälkeen suunnata kuntosalille ja sen jälkeen lenkille Figon kanssa. Lihaskuntoa, raitista ilmaa ja endorfiineja!  Puun oksalla saatoin melkein nähdä Karvosen variksen, joka silmää nikkasi ja ilahtuen hikkasi: - Tässä minäkin taas alan elää! 

Meillä harrastetaan kaikennäköistä liikuntaa, sunnuntaikävelystä kuntosalitreeneihin ja kestävyysliikuntaan. Hiilihydraattitankkauksia emme sen sijaan ole harrastaneet. Mieheni juoksi puolimaratonin aamumunakkaan voimin. Samoilla sapuskoilla lähden itse kuntosalille. Vaikka yleisesti vielä kannustetaan hiilihydraattitankkaukseen, muutakin tietoa nousee esiin. Urheilufysiologian professori ja  juoksuguru Tim Noakes tuli tunnetuksi julkaistuaan v. 2003 kirjan Lore of Running, jossa hän vielä vannoi hiilihydraattitankkauksen nimeen. Sittemmin Noakes on muuttanut kantaansa urheilijan ravitsemuksesta täysin. Hän sairastui hyvistä elämäntavoistaan huolimatta diabetekseen ja löysi yllättäen avun VHH-ruokavaliosta. Nyt hän julistaa liikojen hiilihydraattien haitallisuutta, ja opettaa urheilijankin pärjäävän melko pienellä hh-määrällä.

 

Tutkimuksessa, joka kohdistui kestävyyslajin huippu-urheilijoihin, havaittiin, ettei hyvin vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta ollut urheilijoille haittaa. VHH-ruokavaliota täytyy kuitenkin noudattaa vähintään 6 vk, ennen kuin elimistö sopeutuu muutokseen. Toisaalla on tullut vastaan myös tutkimus, jonka mukaan pitkäaikainen, hyvin pieni hh-saanti saattaisi altistaa aktiiviurheilijan ylikunnolle. Mene ja tiedä! Oma kroppa kertoo. Silloin tällöin saan vastata kysymykseen, vieläkö olen hiilihydraatittomalla dieetillä. Sanottakoon tässäkin, etten ole ollut enkä ole hiilihydraatittomalla, enkä dieetillä. Vähähiilihydraattinen ruokavalio on elämäntapa. Marjoista, kasviksista, juureksista, hapanmaitotuotteista, pähkinöistä, siemenistä, hedelmistä löytyy hyviä hiilihydraatteja! Ainakin keskimäärin pitää paikkaansa sanonta "Terve sielu terveessä ruumiissa."